perjantai 22. marraskuuta 2013

Siistejä juttuja tällä hetkellä

  1.  Sain apurahan 8 vk ajalle Slovenian vaihtoon! AHGDHGWUUWEGUDAIIUYY!!!
  2. Tampereen yliopiston Ihan hanurista -luentosarja. Ihan älyttömän mielenkiintoisia luentoja takana. Kiitoksia kaverille vinkkaamisesta! Tiesittekö esimerkiksi, että Sleepy Sleepersien uran alkuaikana, kesken keikan lavalle nousi faneja, jotka päättivät paljastaa takapuolensa. Tähän Mato Valtonen tokaisi, että: "Jaha, hanuriorkesteri saapui paikalle!". Tästä lähti ilmeisesti liikkeelle käsitys hanurista takapuoleen viittaavana sanana.
  3. Mun kouluprojekti edistyy! Saatan saada jotain jopa valmiiksi opiskeluaikana. Korjauksessa on tällä hetkellä isän vanha venäläinen haitari, jonka legendan mukaan joku (krhm) meistä sisaruksista on kaatanut täyteen Coca-Colaa, koska ei ole pitänyt kyseisen soittimen äänestä. Ruumiinavauksessa en tosin ole huomannut tästä jälkiä.
  4. Meidän ryhmä on edelleen huippu.
  5. Tuleva Suuri Harmonikkaristeily! Edelleen mukana SHS -meiningeissä.
  6. Ja hei:

Heath Ledger + pari muuta: http://www.listal.com/list/actors-with



 Ihan vaan pari vähän kurjempaa tähän perään:
  1. Oon ollu hirveästi sairaana syksyn aikana ja joutunut olemaan koulusta pois.
  2. Missä on mun lumi?!

Nyt zzzzzz,

-Tinja

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Merkittävä päivä

28.6.2013 aloitin opettelemaan haitarin soittoa. Hieno hetki.

En ole päivittänyt blogiani, koska olen nykyään niin syvällä näissä hanurihommissa, että minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Tosi hassua ajatella, että olen tammikuussa eksynyt täysin vahingossa ja vitsillä opiskelemaan harmonikkarakentajaksi ja ollut siitä enemmän tai vähemmän vittuuntunut, mutta nykyään elämäni pyörii hyvin vahvasti haitarin ympärillä.

Käänne tapahtui harmonikkaristeilyllä, jolloin tajusin koko harmonikkakulttuurin hienouden. Kun istut sunnuntaina laivan baarissa krapulahoureissa ja kuuntelet haitariprogea, niin siinä ei voi oikeasti muuta kuin fiilistellä. Minkään muun soittimen ympärillä ei ole omia festareita, risteilyä ja näin vahvaa alakulttuuria. Ihan ihme porukkaa, joten sovin joukkoon hyvin. Risteilyllä oli myös toinen hyvin merkittävä vaikutus elämääni. Muutamaa minuuttia ennen satamaan paluuta tutustuin ihmiseen, joka on nykyään ystäväni ja joka pari minuuttia minun kanssani juteltuaan käski meikäläistä hakemaan töihin Sata-Häme Soi -festivaaleille. Siellä kuulemma tarvittiin minun kaltaisiani hulluja. Asia johti toiseen ja nyt juuri lopetin kolmannen viikkoni kyseisen festivaalin työntekijänä. Festivaalit ovat ensi viikolla ja odotan innolla. Valehtelematta paras työpaikkani koskaan.

MAINOS: Meillä on NIIIIIIIIIIIIIN hyviä esiintyjiä, että oikeasti suosittelen tutustumaan tarjontaan. Perinteisen humpan lisäksi löytyy aivan mahtavaa tavaraa, jota ette tule muualla näkemään. Esimerkiksi uusin rakkauteni Taraf De Haidouks.

Tässä siis ollaan. Ei olisi uskonut. Mutta tämä on upeaa.

Olutta. (Kirjoitettu muutaman jälkeen. Selvää hanuristia ei olekkaan.)




tiistai 19. helmikuuta 2013

Hiljaisuutta ja fiilistelyä

Moikka, moro, tervehdys, mitä näitä nyt on.

Oon saanut tässä useammalta taholta viestiä, että missä viipyy seuraava postaus. Tiedän että oon ollut tosi hissukseen, mutta tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista. Ensinnäkin vakioassistenttini tuli takaisin kuukauden Thaimaan reissultaan ja toi tuliasinaan Dengue-kuumeen. Asetelma kääntyi siis toisinpäin ja jouduin itse toimimaan apurina ja vasempana kätenä. Luonnollisestikkaan en päässyt tuolloin käymään koulussa ja mieleeni alkoi hiipiä vahva epäilys siitä, että mitä hemmettiä mä tuolla edes teen.

Kuten te kaikki tiedätte, niin en tarkoituksella ole päätynyt opiskelemaan kyseistä alaa ja en todellakaan hyppinyt riemusta kuullessani uutiset, että minut on sinne kaikesta vastustuksestani huolimatta valittu. Yllätyksekseni homma ei kuitenkaan ole ollut täysin hanurista (ahahahahahha), mutta nyt kun iski olosuhteiden pakosta pidempi tauko, niin kyllä sitä rupesi väkisinkin miettimään, että tuhlaanko tässä nyt vain aikaani. Tämä nyt ei kuitenkaan ole sitä mihin olen aina halunnut pyrkiä, eikä myöskään vie minua kohti unelmiani. Siinä hetkellisessä turhautumisen puuskassa vannoinkin jo lopettavani koko koulun kesken ja keskittyväni vain töiden tekemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen. Sitten rupesin kuitenkin hieman miettimään... (Kerrankin, luojan kiitos!)

Syy minkä takia alunperinkin koko kouluun olen eksynyt on se, että jouduin työttömänä työntekijänä pakosta hakemaan syksyn hauissa ja onnekseni/epäonnekseni tulin myöskin valittua. Jos siis lopettaisin koulun nyt suorilta, niin olisin jälleen työtön ja kuten kaikki tietävät, niin työllisyystilanne ei ole tällä hetkellä mikään maailman mairittelevin. Eli edessä olisi sama rumba, mutta en saisi tukia. Ja faktahan on se, että kuitenkin kaikesta huolimatta olen viihtynyt koulussa oikein hyvin. Jos isoin miinus on aikaiset aamuherätykset, niin senkin kestää, kun jaksaa tsempata itsensä paikalle porukan ja puuhastelun takia. On toi nyt kuitenkin parempi kuin maata kotona tyhjänpanttina.

Tämän pitkän ja ehkä turhan tekstin tarkoituksena on siis sanoa, että tämä on hyvä suunnitelma B siihen asti, kunnes löydän hyvän suunnitelma A:n.  Olen tyytyväinen ja tällä mennään mukavasti eteenpäin. Ei kai tässä elämässä ole mikään kiire? Eikä sitä tiedä, jos minuun nyt vielä kuitenkin iskisi kova intohimo alaa kohtaan.

Loppuun hieman fiilistelykuvia.

Siinä on kielipenkkejä

Muiden opiskelijoiden värikokeilut viehätti mua

Opin eilen, että nämä hattivatin näköiset asiat ovat harmonin kieliä.
(Nyt kun menin pätteen, niin kai tääkin meni väärin?)

Likanen pöytä viehätti minua myös 
Nam

Pientä sniikpiikkiä projektista jonka parissa oon nyt työskennellyt.
 Tää kaveri sai osansa tulipalossa.
Tekiskö mieli lipaista? 


T: Tinja ja muutama kulaus olutta

tiistai 29. tammikuuta 2013

Odotusmusiikkia

Tässä teille hieman aiheeseen liittyvää videota, siihen asti kunnes saan aikaiseksi ladattua koneelle muutaman kuvan. Oon syventynyt koulussa yhteen aika mielenkiintoiseen projektiin ja haluan sen teille jakaa. Ensin pitää kuitenkin päästä eroon julmaakin julmemmasta päänsärystä, jonka vuoksi makaan sängyn pohjalla, enkä suinkaan istu kiltisti koulussa.

Siihen asti:



torstai 17. tammikuuta 2013

Minulla on teille tunnustettavaa

Ensinnäkin anteeksi puhenopeuteni. Halusin tehdä videon, mutta mielessäni pyöri vain nopeasti suihkuun pääsy, koska minäkin toisinaan saatan hieman haista. Siinä ensimmäinen tunnustus, jota ette muuten muotiblogista helposti löydä!

Ja varsinainen tunnustus alla:


En muuten enää ihmettele, miksi isä pyytää jatkuvasti hidastamaan puhetahtia.

Loppuun vielä todistusaineistoa:

Kattokaa ny ku mää hymyilen.
Kiitos luokkatoverille, joka kuvan otti.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Oho, huijasin taas

Mutta siihen on pätevä syy. Sain niskaani mukavan pikakuumeen ja tässä oon nyt sitä hoitanut pois. Huomenna toivottavasti takaisin kouluun ja siellä voisin koittaa napata jonkin sortin kuvamateriaalia...

Sillä aikaa nauttikaa toki tästä:


Tällä kertaa en lupaa mitään, mutta pidän peukut ja pottivarpaat pystyssä, että saan huomenna kuvattua videon viimeinkin!

Öitä, öitä ja uniin ötököitä.