perjantai 28. kesäkuuta 2013

Merkittävä päivä

28.6.2013 aloitin opettelemaan haitarin soittoa. Hieno hetki.

En ole päivittänyt blogiani, koska olen nykyään niin syvällä näissä hanurihommissa, että minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Tosi hassua ajatella, että olen tammikuussa eksynyt täysin vahingossa ja vitsillä opiskelemaan harmonikkarakentajaksi ja ollut siitä enemmän tai vähemmän vittuuntunut, mutta nykyään elämäni pyörii hyvin vahvasti haitarin ympärillä.

Käänne tapahtui harmonikkaristeilyllä, jolloin tajusin koko harmonikkakulttuurin hienouden. Kun istut sunnuntaina laivan baarissa krapulahoureissa ja kuuntelet haitariprogea, niin siinä ei voi oikeasti muuta kuin fiilistellä. Minkään muun soittimen ympärillä ei ole omia festareita, risteilyä ja näin vahvaa alakulttuuria. Ihan ihme porukkaa, joten sovin joukkoon hyvin. Risteilyllä oli myös toinen hyvin merkittävä vaikutus elämääni. Muutamaa minuuttia ennen satamaan paluuta tutustuin ihmiseen, joka on nykyään ystäväni ja joka pari minuuttia minun kanssani juteltuaan käski meikäläistä hakemaan töihin Sata-Häme Soi -festivaaleille. Siellä kuulemma tarvittiin minun kaltaisiani hulluja. Asia johti toiseen ja nyt juuri lopetin kolmannen viikkoni kyseisen festivaalin työntekijänä. Festivaalit ovat ensi viikolla ja odotan innolla. Valehtelematta paras työpaikkani koskaan.

MAINOS: Meillä on NIIIIIIIIIIIIIN hyviä esiintyjiä, että oikeasti suosittelen tutustumaan tarjontaan. Perinteisen humpan lisäksi löytyy aivan mahtavaa tavaraa, jota ette tule muualla näkemään. Esimerkiksi uusin rakkauteni Taraf De Haidouks.

Tässä siis ollaan. Ei olisi uskonut. Mutta tämä on upeaa.

Olutta. (Kirjoitettu muutaman jälkeen. Selvää hanuristia ei olekkaan.)