Moikka, moro, tervehdys, mitä näitä nyt on.
Oon saanut tässä useammalta taholta viestiä, että missä viipyy seuraava postaus. Tiedän että oon ollut tosi hissukseen, mutta tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista. Ensinnäkin vakioassistenttini tuli takaisin kuukauden Thaimaan reissultaan ja toi tuliasinaan Dengue-kuumeen. Asetelma kääntyi siis toisinpäin ja jouduin itse toimimaan apurina ja vasempana kätenä. Luonnollisestikkaan en päässyt tuolloin käymään koulussa ja mieleeni alkoi hiipiä vahva epäilys siitä, että mitä hemmettiä mä tuolla edes teen.
Kuten te kaikki tiedätte, niin en tarkoituksella ole päätynyt opiskelemaan kyseistä alaa ja en todellakaan hyppinyt riemusta kuullessani uutiset, että minut on sinne kaikesta vastustuksestani huolimatta valittu. Yllätyksekseni homma ei kuitenkaan ole ollut täysin hanurista (ahahahahahha), mutta nyt kun iski olosuhteiden pakosta pidempi tauko, niin kyllä sitä rupesi väkisinkin miettimään, että tuhlaanko tässä nyt vain aikaani. Tämä nyt ei kuitenkaan ole sitä mihin olen aina halunnut pyrkiä, eikä myöskään vie minua kohti unelmiani. Siinä hetkellisessä turhautumisen puuskassa vannoinkin jo lopettavani koko koulun kesken ja keskittyväni vain töiden tekemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen. Sitten rupesin kuitenkin hieman miettimään... (Kerrankin, luojan kiitos!)
Syy minkä takia alunperinkin koko kouluun olen eksynyt on se, että jouduin työttömänä työntekijänä pakosta hakemaan syksyn hauissa ja onnekseni/epäonnekseni tulin myöskin valittua. Jos siis lopettaisin koulun nyt suorilta, niin olisin jälleen työtön ja kuten kaikki tietävät, niin työllisyystilanne ei ole tällä hetkellä mikään maailman mairittelevin. Eli edessä olisi sama rumba, mutta en saisi tukia. Ja faktahan on se, että kuitenkin kaikesta huolimatta olen viihtynyt koulussa oikein hyvin. Jos isoin miinus on aikaiset aamuherätykset, niin senkin kestää, kun jaksaa tsempata itsensä paikalle porukan ja puuhastelun takia. On toi nyt kuitenkin parempi kuin maata kotona tyhjänpanttina.
Tämän pitkän ja ehkä turhan tekstin tarkoituksena on siis sanoa, että tämä on hyvä suunnitelma B siihen asti, kunnes löydän hyvän suunnitelma A:n. Olen tyytyväinen ja tällä mennään mukavasti eteenpäin. Ei kai tässä elämässä ole mikään kiire? Eikä sitä tiedä, jos minuun nyt vielä kuitenkin iskisi kova intohimo alaa kohtaan.
Loppuun hieman fiilistelykuvia.
T: Tinja ja muutama kulaus olutta
Oon saanut tässä useammalta taholta viestiä, että missä viipyy seuraava postaus. Tiedän että oon ollut tosi hissukseen, mutta tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista. Ensinnäkin vakioassistenttini tuli takaisin kuukauden Thaimaan reissultaan ja toi tuliasinaan Dengue-kuumeen. Asetelma kääntyi siis toisinpäin ja jouduin itse toimimaan apurina ja vasempana kätenä. Luonnollisestikkaan en päässyt tuolloin käymään koulussa ja mieleeni alkoi hiipiä vahva epäilys siitä, että mitä hemmettiä mä tuolla edes teen.
Kuten te kaikki tiedätte, niin en tarkoituksella ole päätynyt opiskelemaan kyseistä alaa ja en todellakaan hyppinyt riemusta kuullessani uutiset, että minut on sinne kaikesta vastustuksestani huolimatta valittu. Yllätyksekseni homma ei kuitenkaan ole ollut täysin hanurista (ahahahahahha), mutta nyt kun iski olosuhteiden pakosta pidempi tauko, niin kyllä sitä rupesi väkisinkin miettimään, että tuhlaanko tässä nyt vain aikaani. Tämä nyt ei kuitenkaan ole sitä mihin olen aina halunnut pyrkiä, eikä myöskään vie minua kohti unelmiani. Siinä hetkellisessä turhautumisen puuskassa vannoinkin jo lopettavani koko koulun kesken ja keskittyväni vain töiden tekemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen. Sitten rupesin kuitenkin hieman miettimään... (Kerrankin, luojan kiitos!)
Syy minkä takia alunperinkin koko kouluun olen eksynyt on se, että jouduin työttömänä työntekijänä pakosta hakemaan syksyn hauissa ja onnekseni/epäonnekseni tulin myöskin valittua. Jos siis lopettaisin koulun nyt suorilta, niin olisin jälleen työtön ja kuten kaikki tietävät, niin työllisyystilanne ei ole tällä hetkellä mikään maailman mairittelevin. Eli edessä olisi sama rumba, mutta en saisi tukia. Ja faktahan on se, että kuitenkin kaikesta huolimatta olen viihtynyt koulussa oikein hyvin. Jos isoin miinus on aikaiset aamuherätykset, niin senkin kestää, kun jaksaa tsempata itsensä paikalle porukan ja puuhastelun takia. On toi nyt kuitenkin parempi kuin maata kotona tyhjänpanttina.
Tämän pitkän ja ehkä turhan tekstin tarkoituksena on siis sanoa, että tämä on hyvä suunnitelma B siihen asti, kunnes löydän hyvän suunnitelma A:n. Olen tyytyväinen ja tällä mennään mukavasti eteenpäin. Ei kai tässä elämässä ole mikään kiire? Eikä sitä tiedä, jos minuun nyt vielä kuitenkin iskisi kova intohimo alaa kohtaan.
Loppuun hieman fiilistelykuvia.
 |
| Siinä on kielipenkkejä |
 |
| Muiden opiskelijoiden värikokeilut viehätti mua |
 |
| Opin eilen, että nämä hattivatin näköiset asiat ovat harmonin kieliä. (Nyt kun menin pätteen, niin kai tääkin meni väärin?) |
 |
| Likanen pöytä viehätti minua myös |
 |
| Nam |
 |
| Pientä sniikpiikkiä projektista jonka parissa oon nyt työskennellyt. Tää kaveri sai osansa tulipalossa. Tekiskö mieli lipaista? |
T: Tinja ja muutama kulaus olutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti