Merkittävä päivä

28.6.2013 aloitin opettelemaan haitarin soittoa. Hieno hetki.

En ole päivittänyt blogiani, koska olen nykyään niin syvällä näissä hanurihommissa, että minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Tosi hassua ajatella, että olen tammikuussa eksynyt täysin vahingossa ja vitsillä opiskelemaan harmonikkarakentajaksi ja ollut siitä enemmän tai vähemmän vittuuntunut, mutta nykyään elämäni pyörii hyvin vahvasti haitarin ympärillä.

Käänne tapahtui harmonikkaristeilyllä, jolloin tajusin koko harmonikkakulttuurin hienouden. Kun istut sunnuntaina laivan baarissa krapulahoureissa ja kuuntelet haitariprogea, niin siinä ei voi oikeasti muuta kuin fiilistellä. Minkään muun soittimen ympärillä ei ole omia festareita, risteilyä ja näin vahvaa alakulttuuria. Ihan ihme porukkaa, joten sovin joukkoon hyvin. Risteilyllä oli myös toinen hyvin merkittävä vaikutus elämääni. Muutamaa minuuttia ennen satamaan paluuta tutustuin ihmiseen, joka on nykyään ystäväni ja joka pari minuuttia minun kanssani juteltuaan käski meikäläistä hakemaan töihin Sata-Häme Soi -festivaaleille. Siellä kuulemma tarvittiin minun kaltaisiani hulluja. Asia johti toiseen ja nyt juuri lopetin kolmannen viikkoni kyseisen festivaalin työntekijänä. Festivaalit ovat ensi viikolla ja odotan innolla. Valehtelematta paras työpaikkani koskaan.

MAINOS: Meillä on NIIIIIIIIIIIIIN hyviä esiintyjiä, että oikeasti suosittelen tutustumaan tarjontaan. Perinteisen humpan lisäksi löytyy aivan mahtavaa tavaraa, jota ette tule muualla näkemään. Esimerkiksi uusin rakkauteni Taraf De Haidouks.

Tässä siis ollaan. Ei olisi uskonut. Mutta tämä on upeaa.

Olutta. (Kirjoitettu muutaman jälkeen. Selvää hanuristia ei olekkaan.)

Hiljaisuutta ja fiilistelyä

Moikka, moro, tervehdys, mitä näitä nyt on.

Oon saanut tässä useammalta taholta viestiä, että missä viipyy seuraava postaus. Tiedän että oon ollut tosi hissukseen, mutta tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista. Ensinnäkin vakioassistenttini tuli takaisin kuukauden Thaimaan reissultaan ja toi tuliasinaan Dengue-kuumeen. Asetelma kääntyi siis toisinpäin ja jouduin itse toimimaan apurina ja vasempana kätenä. Luonnollisestikkaan en päässyt tuolloin käymään koulussa ja mieleeni alkoi hiipiä vahva epäilys siitä, että mitä hemmettiä mä tuolla edes teen.

Kuten te kaikki tiedätte, niin en tarkoituksella ole päätynyt opiskelemaan kyseistä alaa ja en todellakaan hyppinyt riemusta kuullessani uutiset, että minut on sinne kaikesta vastustuksestani huolimatta valittu. Yllätyksekseni homma ei kuitenkaan ole ollut täysin hanurista (ahahahahahha), mutta nyt kun iski olosuhteiden pakosta pidempi tauko, niin kyllä sitä rupesi väkisinkin miettimään, että tuhlaanko tässä nyt vain aikaani. Tämä nyt ei kuitenkaan ole sitä mihin olen aina halunnut pyrkiä, eikä myöskään vie minua kohti unelmiani. Siinä hetkellisessä turhautumisen puuskassa vannoinkin jo lopettavani koko koulun kesken ja keskittyväni vain töiden tekemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen. Sitten rupesin kuitenkin hieman miettimään... (Kerrankin, luojan kiitos!)

Syy minkä takia alunperinkin koko kouluun olen eksynyt on se, että jouduin työttömänä työntekijänä pakosta hakemaan syksyn hauissa ja onnekseni/epäonnekseni tulin myöskin valittua. Jos siis lopettaisin koulun nyt suorilta, niin olisin jälleen työtön ja kuten kaikki tietävät, niin työllisyystilanne ei ole tällä hetkellä mikään maailman mairittelevin. Eli edessä olisi sama rumba, mutta en saisi tukia. Ja faktahan on se, että kuitenkin kaikesta huolimatta olen viihtynyt koulussa oikein hyvin. Jos isoin miinus on aikaiset aamuherätykset, niin senkin kestää, kun jaksaa tsempata itsensä paikalle porukan ja puuhastelun takia. On toi nyt kuitenkin parempi kuin maata kotona tyhjänpanttina.

Tämän pitkän ja ehkä turhan tekstin tarkoituksena on siis sanoa, että tämä on hyvä suunnitelma B siihen asti, kunnes löydän hyvän suunnitelma A:n.  Olen tyytyväinen ja tällä mennään mukavasti eteenpäin. Ei kai tässä elämässä ole mikään kiire? Eikä sitä tiedä, jos minuun nyt vielä kuitenkin iskisi kova intohimo alaa kohtaan.

Loppuun hieman fiilistelykuvia.

Siinä on kielipenkkejä

Muiden opiskelijoiden värikokeilut viehätti mua

Opin eilen, että nämä hattivatin näköiset asiat ovat harmonin kieliä.
(Nyt kun menin pätteen, niin kai tääkin meni väärin?)

Likanen pöytä viehätti minua myös 

Nam

Pientä sniikpiikkiä projektista jonka parissa oon nyt työskennellyt.
 Tää kaveri sai osansa tulipalossa.
Tekiskö mieli lipaista? 

T: Tinja ja muutama kulaus olutta